fbpx

Osa 3: Vihreän siirtymän investointien luvitus

Vihreän siirtymän investoinneista käydään globaalia kilpailua. Boreniuksen ympäristöoikeuden ja luvituksen asiantuntijan Casper Herlerin mukaan sujuva luvitus on pienen valtion parasta tukipolitiikkaa.

Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Edellisellä hallituskaudella määritetty vihreän siirtymän investointien luvituksen etusijamenettely vesitalous- tai ympäristölupahakemuksen käsittelyssä on voimassa vuosina 2023–2026.

Luvituksen uudistaminen on tärkeää myös kaivostoiminnan osalta, sillä raaka-aineita tarvitaan muun muassa hiilen sidontaan, uusiin kulkuvälineisiin, teollisuuden muutoksiin ja kasvavan kierrätyksen vaatimaan teknologiaan. Hallitusohjelmaan on sisällytetty lukuisia konkreettisia ehdotuksia, joilla edistetään luvituksen sujuvuutta ja ennakoitavuutta. Suunnitelma on varsin kunnianhimoinen

Casper Herler, työskentelet isojen hankkeiden luvituksen parissa päivittäin – miksi luvitusprosessien uudistaminen on mielestäsi tärkeää Suomelle?

– Suomessa on aivan liian vähän investointipuhetta. Meillä on taipumus ajatella, että olemme niin hyviä kaikessa, että kaikki haluavat tulla ja investoida tänne, ja sitten vain sopeutuvat siihen, miten asiat täällä ovat. Tämä ei kokemusteni mukaan korreloi todellisuuden kanssa. Silloin kun isot sijoittajat haluavat investoida, eri kohteet kilpailevat siitä, mikä tuottaisi parhaiten suhteessa riskeihin. Meillä on päädytty ajattelemaan, että Suomi olisi tällainen matalan riskin maa. Luvitusprosessin ennakoitavuuteen liittyvät riskit ovat kuitenkin Suomessa kasvaneet. Tämä on korostunut etenkin Finnpulpin kaatuneen havuselluinvestoinnin myötä. Finnpulp sai tehtaalleen ensin ympäristöluvan, mutta menetti sen pitkän valitusprosessin seurauksena. Vastaavalla tavalla on käynyt muun muassa Kaidin, Soklin ja BASFin hankkeille. Keskeisenä kumoamisperusteena on ollut pitkäaikaisiin vesistövaikutuksiin liittyvät epävarmuustekijät.

– Sijoittajalle lupaprosessin ennakoitavuus on keskeistä. Ennakoitavuudella viitataan lupaprosessin lopputuloksen lisäksi myös menettelyn kestoon. Mitä pidempään hankkeen luvitusvaihe kestää, sitä enemmän hankkeen kannattavuus kärsii. Tällä on merkitystä Suomelle, koska mitä kannattavampia hankkeita me tänne saamme, sitä enemmän ne tekevät voittoa, maksavat yhteisöveroa ja niin edelleen. Pitkäksi venyvä luvitusvaihe voi johtaa siihen, että investointi ohjautuu muualle.

– Valtion tukiin suhtauduttiin useissa maissa aiemmin penseästi, mutta koronan myötä kilpailu investoinneista on globaalisti muuttunut. Yhdysvaltojen lainsäädäntöpaketti IRA (Inflation Reduction Act), joka otsikkonsa mukaan on inflaation torjuntaa, on käytännössä vihreiden investointien houkuttelua. Saksa ja Ranska tukevat investointien sijoittumista huomattavilla valtiotuilla. Suomi ei pärjää tässä valtiotukikilpailussa, joten sujuva luvitus on pienen valtion parasta tukipolitiikkaa. Tämä on kirjattu hallitusohjelmaankin.

– Viimeinen pointti – ja tätä on usein vaikea hyväksyä – on se, että taloudellisesti kannattavilla hankkeilla on varaa panostaa ympäristönsuojeluun koko ajan etupainotteisesti. Jos hanke jatkuvasti kamppailee kannattavuutensa kanssa, ympäristövaikutusten minimointiin on vähemmän varaa. Siksi sujuva luvitus on tärkeää kaikille osapuolille.

Aurinkokennoja tunturin laella.

Elinkeinoelämän keskusliitto esitti Investoinnit liikkeelle – hankkeessa lupareformia, jossa lupaprosessin koordinaatio annettaisiin yhdelle viranomaiselle. Lopputuloksena hakija saisi yhden viranomaispäätöksen ja lupakokonaisuudesta saisi valittaa vain kerran. Onko tämä mielestäsi oikea suunta?

– Suomessa puhutaan aika paljon valittamisen suitsimisesta. Päätöksistä valitetaan paljon, mutta mielestäni valitusoikeuteen kajoaminen ei ole tehokkain keino ratkaista lupajärjestelmän ongelmia. Perusoikeuksista johtuen meillä on vaikea tehokkaalla tavalla rajata valitusmahdollisuuksia. Olennaisempaa on varmistaa, että toiminnalle voidaan myöntää niin sanottu aloittamisoikeus valituksista huolimatta ja ettei lainsäädännöstä löydy pullonkauloja tähän liittyen. Näin toiminnanharjoittaja pääsee uuden toiminnan kanssa alkuun, vaikka siitä olisikin valitettu ja välttää valituksista aiheutuvia viivästyksiä ja taloudellisia tappioita. Lisäksi on tärkeää, että kaava- ja lupapäätösten valitukset voidaan käsitellä samanaikaisesti eikä peräkkäin.

– Kun on useita lupa- ja kaavamenettelyjä, tiettyjä huolenaiheita voidaan helposti päätyä käymään väärässä foorumissa. Hallitus on tässä asiassa ryhtynyt yhtenäistämään lupaviranomaista, Aluehallintovirastoa ja ELY-keskusta yhdeksi virastoksi. Tällä voi olla hyviäkin perusteluita, mutta ei se itsessään juurikaan nopeuta prosessia. Yhden luukun periaate, jos se tarkoittaa lupien yhdistämistä, voi myös johtaa siihen, että yhtenäiseen lupaan kuluu enemmän aikaa, kun odotetaan eniten aikaa vievää osakokonaisuutta ennen kuin päätös voidaan antaa. Pienemmillä kohdennetuilla toimenpiteillä saataisiin mielestäni enemmän vauhtia investointeihin.

Mitä pitäisi tehdä ensimmäisenä? Onko jotain, mitä voidaan tehdä aika nopeastikin?

– Tästä minulla on aika selkeä näkemys. Tietyillä konkreettisilla, pienilläkin uudistuksilla saataisiin nopeasti vauhditettua investointeja paremmin kuin viranomaisrakenteen uudistamisella. Näitä olisivat vesistökompensaatioasiat sekä kaavoituksen ja luvituksen rinnakkaisuus perättäisen sijasta Myös teollisuuspuistoja koskevat ratkaisut nopeuttaisivat investointien käynnistymistä ja siten talouskasvua.

Kaavoituksen hitaus ja resurssien puute voi hidastaa investointeja. Lupareformin mukaan rakentamista tulisi sujuvoittaa hankekaavoitusta tehostamalla. Miten?

– AmCham ehdotti hallitusohjelmaan teollisuuspuistorakennetta, jossa teollisen toiminnan keskittymiin kaavoitettaisiin valmiiksi useita toimintoja. Puiston vesipäästöille voisi antaa yhteiset kiintiöt, joiden puitteissa alueella voisi järjestää toimintaa ja kompensoida ympäristövaikutuksia. Kapasiteettinostot voitaisiin käsitellä kevyemmillä lupamenettelyillä, kun alue olisi kaavoitettu teollisuusalueeksi ja tukeutuisi erikseen luvitettuun vedenpuhdistamoon. Teollisuuspuistot voisivat etukäteen luvittaa joitain toimintoja, kuten esimerkiksi vihreän vedyn tuotantoyksikön. Näin investoijille voitaisiin myydä valmista avaimet käteen -ratkaisua, missä olisi valmiit luvat erilaisille toiminnoille, ehkä rakennuslupia tai rakennuksiakin. Tällöin ympäristölupa tulisi päivittää 3–5 vuoden kuluttua siitä, kun toiminta olisi alkanut, jotta varmistettaisiin ympäristösuorituskyky ja tarvittavat lupamääräykset.

Kevitsan kaivos Sodankylässä

Entä Lapille erityisesti tärkeä kaivostoiminta? Miten kaivostoiminnan lupaviidakkoa tulisi perata?

– Lokakuun 27. päivä korkeimmasta hallinto-oikeudesta tuli kaivosalalle merkittävät kaksi vuosikirjaratkaisua. Taustalla oli valitus Euroopan suurimman kultakaivoksen laajennusluvasta. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut olivat Agnico Eaglelle myönteisiä ja loivat ennakoitavuutta kaivosten lupaviidakkoon. Ratkaisun myötä KHO linjasi, että niitä laitoksia, joilla on osoittaa näyttöä ympäristösuorituskyvystään pidemmältä ajalta, ei arvioida saman mittapuun mukaan kuin uusia laitoksia.

– Kaivostoiminnan luvituksessa on viime aikoina keskitytty siihen, miten suojelunäkökulmaa voitaisiin lisätä. Vähemmän on ollut puhetta siitä, miten sujuva kaivostoiminnan lupaprosessi on. Luvituksen loppupäässä on tiettyjä aloittamista hidastavia vaiheita, jotka eivät tosiasiallisesti tuo lisää turvaa sidosryhmille. Niitä voisi perata.

– Lupaviranomaisten kanssa tulisi olla enemmän dialogia sen lupaprosessin aikana. Esimerkiksi Aluehallintovirasto voisi aiempaa aktiivisemmin osallistua merkittävien hankkeiden ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn. Nyt voi käydä niin, että lupaviranomainen vasta lupaharkintavaiheessa tunnistaa jotain selvitystarpeita, jotka olisi voitu huomioida jo aiemmin. Hallitusohjelmassa on kirjaukset myös näistä muutostarpeista.

– YVA ja lupahakemukset ovat kasvaneet sivumääriltään ja selvitysmääriltään niin isoiksi, ettei niitä juuri kukaan ehdi niissä kuulemisajoissa lukemaan läpi. Pitäisi kriittisesti miettiä, ovatko nämä selvitykset ja hakemusaineistot paisuneet jo liian laajoiksi. Vaarana on, että kun prosessi selvitysmäärien johdosta venyy, hanke ehtii jo muuttua siinä matkan varrella.

Voidaanko prosessia nopeuttaa ja tehostaa ilman, että lipsutaan normien noudattamisesta? Miten se varmistetaan?

– Tämä on ollut vetämäni ryhmän johtoajatus. Hidas luvitusprosessi ei tarkoita sitä, että se olisi ympäristönsuojelun kannalta vaativa. Vastaavasti nopea ja sujuva prosessi ei automaattisesti tarkoita, että se vaarantaisi suojeluintressiä tai kenenkään oikeuksia. Mikään näistä ehdotuksistamme luvitusprosessin pullonkaulojen poistamiseksi ei millään tavalla heikennä ympäristönsuojelullista kunnianhimoa. Ennakoitavampi luvitusprosessi ekologiseen kompensaatioon yhdistettynä tuottaa win-win-win-lopputuloksen, jossa niin ympäristö kuin yritykset voittavat. Lisäksi ekologisella kompensaatiolla voidaan jo vastata EU:n ennallistamisasetuksen vaatimuksiin. Kun teollisuus vapaaehtoisilla kompensaatiotoimilla parantaa ympäristön tilaa vastineeksi ennakoitavammasta luvituksesta, se osallistuu samalla muun muassa maa- ja metsätalouden hajapäästöjen suitsimiseen, mihin laki ei nykyisellään velvoita.

Seuraava artikkeli:

Vihreä siirtymä & Lappi -sarjan viimeisen artikkelin aiheena on vihreä siirtymä Pohjois-Ruotsissa ja haastateltavana on Sabrina Suikki Norrbottenin kauppakamarista.

Aiemmin julkaistut osat:

Artikkeli toteutettu Lapin liiton AKKE-rahoituksella. Lue lisää Vihreän siirtymän teollisen strategian toteutus ja viestintä -hankkeesta.

Kuva aurinkokennoista: Markus Thomenius | Vastavalo
Kuva Kevitsan kaivoksesta: Boliden

Siirry sisältöön