fbpx

Lapin hyvinvointialueen aluehallitus pyysi lausuntoa Lapin hyvinvointialueen talouden sopeuttamisohjelmasta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelustrategiasta. Lapin kauppakamari ja Lapin Yrittäjät ry jättivät yhteisen lausunnon asiasta.

Ymmärrämme, että hyvinvointialueella ollaan isojen haasteiden äärellä. Kasvava palvelutarve maakunnassa haastaa etsimään palveluiden toteuttamiseen uusia ratkaisuja. Lapin yrityskenttä haluaa olla mukana tuottamassa laadukkaita palveluita koko maakuntaan. Kiinnitimme huomiota ohjelmien sävyyn, joka korostaa keskittämistä ja jättää tunnistamatta yhteistyön mahdollisuudet yritysten kanssa.

Palveluiden järjestämisohjelma ja sote-palvelustrategia

Lapin hyvinvointialueen palveluiden järjestämistä koskevat tavoitteet ja yleiset ohjaavat periaatteet ovat hyviä. Erityisesti palvelujen järjestäjän roolista mainittu vaikuttavimman järjestämistavan löytäminen on hyvä kirjaus. Ohjelmaan on kirjattu tarve tunnistaa strategisesti kriittiset palvelut, jotka tuotetaan automaattisesti hyvinvointialueen omana palvelutuotantona. Strategisesti kriittiset palvelut tulee määritellä ja niiden määrän tulisi pitää pienenä. Esimerkiksi päivystyspalvelu on perustellusti kriittinen, mutta huoltovarmuuteen nojaten palveluita ei voi luokitella kriittisiksi tässä ohjelmassa tarkoitetulla tavalla. Huoltovarmuutta toteutetaan myös yksityisen sektorin palveluilla.

Kohdassa “hyödynnä monituottajuutta vaikuttavasti” mainitaan, että joissakin palveluissa voi olla perusteltua hyödyntää järjestämistapana ostopalvelua, palveluseteliä tai avustuksia. Tämä muotoilu antaa ymmärtää, että monituottajuus on vain poikkeus. Toivomme, että tässä kohdassa nähdään yhteistyön mahdollisuus ja kirjataan seuraavasti: tuotetaan palvelut yhdessä yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa hoitotakuun rajoissa hyödyntämällä monituottajuutta. Haluamme korostaa, että palveluiden tuottamiseen täytyy olla vaihtoehtoja ja yrityksillä muukin rooli kuin paikata palveluita häiriötilanteissa. Jos hoitotakuun määräajat eivät toteudu, asiakkaalla tulee olla oikeus käyttää yksityistä palveluntarjoajaa.

Tavoitteissa kirjaus ”Järjestämistavan valinnassa on käytössä systemaattinen arviointitapa” on hyvä. Ennakoitavuus on tärkeää palveluntuottajille, mutta myös asiakkaille. Järjestämisen periaatteissa tulisi korostaa tarkoituksenmukaisuutta ja kokonaistaloudellisesti edullisinta vaihtoehtoa. Tämän pitäisi olla jokaisen palvelun järjestämisen lähtökohta ja vasta sen jälkeen valita tuotetaanko palvelu itse vai hankitaanko se muualta. Molemmissa vaihtoehdoissa täytyy olla perustelut.

Palveluiden järjestämisen pitkän aikavälin tavoitteeseen kaipaamme yhteistyömyönteisyyttä. Palveluiden saavutettavuuden ja asiakaslähtöisyyden parantaminen ovat hienoja tavoitteita. Kokonaisvaikuttavuudeltaan parhaiden valintojen sijaan tavoitteen parempi muotoilu olisi: yhteistyössä yritysten ja kolmannen sektorin kanssa tunnistetaan, missä palveluissa monituottajuutta voisi käyttää.

Strategisesti merkittävien hankintojen päätöksentekoprosessi on jaettu kuuteen kohtaan, joista kolme on merkitty keskeisimmiksi. Kohta 3: ”Palvelut on tuotteistettu ja yksikkökustannukset ovat tiedossa” on mielestämme yksi prosessin tärkeimmistä kohta, mutta sitä ei ole ohjelmassa kuitenkaan merkitty keskeiseksi. Koko ohjelman ja muiden ohjaavien strategioiden kannalta on ensiarvoisen tärkeää tietää, mitä mikäkin palvelu sisältää ja kuinka paljon sen tuottaminen maksaa omana tuotantona sekä mikä sen markkinahinta on.

Strategisten palvelukokonaisuuksien tunnistamisen viitekehyksessä ensimmäisenä pääelementtinä on hankinnan koko. Viitekehyksen näkökulmana on, että palvelukokonaisuuksissa on euromäärältään merkittävän kokoisia palveluita. Näiden tunnistamisen ei tule johtaa vain niiden strategisiksi palvelukokonaisuuksiksi toteamiseen. Euromäärältään merkittävän kokoisia palveluita tulisi arvioida uudelleen palveluiden saatavuuden näkökulmasta. Palvelukokonaisuuden hajautus tuotteistetuiksi palveluiksi mahdollistaa asiakkaille enemmän lähipalveluita ja vaihtoehtoja palveluntarjoajasta. Monituottajuus ja palvelusetelin laaja käyttö mahdollistavat lähipalvelut koko maakunnassa. Viitekehyksen toisena pääelementtinä on muutostarve, jolla haetaan laatua ja vaikuttavuutta. Tähän elementtiin kuuluu olennaisesti yhteistyö yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa. Yhteistyöllä voidaan löytää vaihtoehtoisia palveluiden järjestämistapoja sekä uusia innovaatioita.

Palveluverkosto. Palveluverkoston muodostamisen periaatteita tulee täydentää saavutettavuuden näkökulmalla. Tähän yhteyteen tulisi lisätä kirjaus monituottajuus ja palvelusetelien laaja käyttö mahdollistavat palveluiden tuottamisen lähellä asiakasta koko maakunnassa.

Sidosryhmä- ja yhdyspintayhteistyö. Järjestämisohjelmassa mainitaan monessa kohdassa keskeiset sidosryhmät. Strategiassa otsikon ”Sidosryhmä- ja yhdyspintayhteistyössä tulee huomioida kunnat, järjestöt, YTA-alueyhteistyö sekä kehittäminen” alla ei mainita lainkaan yrityksiä. Haluamme korostaa, että hyvinvointialue ei voi yksin tuottaa kaikkia sote-palveluita Lapissa. Yksityinen sektori mahdollistaa palveluiden saatavuuden, julkinen ja yksityinen sektori kirittävät toisiaan ja asiakaskokemus paranee. Yritykset tulisi ehdottomasti mainita sidosryhmänä jo otsikkotasolla. Strategisissa kumppaneissa yrityksiin viitataan sanalla “palveluntuottajat”, mutta kumppanuuden nimissä yritykset pitäisi avoimesti mainita.

Talouden sopeuttamisohjelma

Talouden reunaehdoissa todetaan, että kustannukset kasvavat ja alijäämä on pakko kattaa asetetussa määräajassa. Tämän alla mainitaan, että kustannusten nousun yksi syy ovat ostopalveluiden hinnankorotukset. Tämä kirjaus antaa valheellisen kuvan talouden reunaehdoista. Jo aiemmin ohjelmassa mainitaan, että yleinen kustannustaso on noussut. Ostopalveluiden hinnat eivät ole inflaation ja sote-alan palkankorotusten ulkopuolella, vaan niiden hinnankorotukset johtuvat samoista syistä kuin hyvinvointialueen oman tuotannon palveluiden hinnannousu. Suurin syy kustannusten nousulle on palvelutarpeen kasvu. Tästä syystä ostopalveluiden hinnankorotukset tulee poistaa kustannusten kasvun syistä.

Kärki 1: Palvelurakenteen keventäminen. Palvelustrategiaan nojaten sekä lappilaisten asukkaiden edun nimissä haluamme huomauttaa, että palvelurakenteen keventäminen ei saa tarkoittaa vain keskittämistä. Palveluseteleiden laaja käyttö ja monituottajuus keventävät palvelurakennetta, parantavat vaikuttavuutta ja hillitsevät kustannuksia, ilman että palveluiden saatavuus kärsii. Esimerkkiin tarvitaan lisäys siitä, ettei palvelurakenteen keventäminen tarkoita keskittämistä. Keskittäminen ei tosiasiallisesti tuo kustannushyötyjä ja on ristiriidassa palvelustrategian sekä HyTeTu-suunnitelman kanssa. Monialaista työtä koskevaan alatavoitteeseen tulisi lisätä yritykset. Nyt toimenpiteessä on mainittu yhteistyö kuntien ja kolmannen sektorin kanssa. Toisessa alatavoitteen kohdassa mainitaan kunnat ja “muut yhteistyökumppanit”. Mielestämme on erikoista, ettei yrityksiä mainita yhteistyökumppaneina lainkaan. Alatavoitteessa 1.2 tarkastetaan ja yhtenäistetään palveluiden myöntämisen perusteet yhtenä toimenpiteenä. Ennen palveluiden myöntämisen harkintaa asiakkaalla tulisi olla tiedossa tasapuolisesti kaikki vaihtoehdot siitä, miten ja missä palvelun voi saada. Tässä täytyy huomioida yksityisen sektorin palveluntarjonta ja antaa asiakkaalle vaihtoehtoja.

Kärki 2: Terveydenhuollon integraatio ja hoitoketjut. Painopisteen siirtäminen erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon on tärkeä tavoite. Tähän esitämme uudeksi toimenpiteeksi palveluseteleiden käytön perusterveydenhuollossa. Tällä toimenpiteellä lisätään vaikuttavuutta perusterveydenhuollossa ja ehkäistään tarvetta kalliille erikoissairaanhoidolle. Painopistettä voidaan siirtää myös terveyskeskuksissa: on perusteltua että paikalla on suuren palvelutarpeen alojen lääkäreitä, kuten geriatrian. Näiden lisäksi palveluita voidaan tarjota joustavasti palveluseteleillä. Kuten edellä kärjessä 1, tässäkin yhteydessä strategiaan on kirjattu yhteistyö vain kuntien ja järjestöjen kanssa ja yritykset on jätetty täysin mainitsematta.

Kärki 3: Palvelun järjestämistavan valinta. Kartoittamisen sijaan A-toimenpiteessä toivomme selkeämpää ohjausta. Paremmin muotoiltu toimenpide olisi laskea oman tuotannon hinnat. Palveluista on mainittu vain ikääntyneiden asumispalvelut ja vammaisten henkilöiden palvelut. Toimenpidettä tulisi laajentaa siten, että tarkastellaan ennakkoluulottomasti mitä kaikkea voi saada muilta palveluntuottajilta perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kentillä. Tämä tarkastelu voi tuoda vaihtoehtoisia toteutustapoja ja kustannustehokkuutta. C-toimenpiteessä on tunnistettu tarve omalle tuotannolle tietyissä palveluissa. Jos tällainen kirjaus tehdään, tulisi samaan tapaan listata palveluita, joissa on tunnistettu monituottajuuden mahdollisuudet. Esitämme, ettei tällaista toimenpidettä kirjata lainkaan. Oman tuotannon lisäämistä lastensuojelun palveluissa emme kannata. Kaikissa palveluissa tulisi lähteä palvelutarpeesta ja hyödyntää monituottajuutta mahdollisimman laajasti, ei rajata yksittäisiä palveluita omaksi tuotannoksi ilman perusteita. Kustannushyötymekanismina tälle toimenpiteelle on ilmoitettu edullisemman vaihtoehdon valinta oman tuotannon ja ostopalveluiden hintavertailun jälkeen. Tällaista kirjausta ei tule missään nimessä jättää ohjelmaan. Vain edullisuuden mukaan tehdyt valinnat ovat lyhytnäköisiä eivätkä tosiasiassa tuo säästöjä tai ole kokonaistaloudellisesti parhaita. Hinnalla kilpailuttamisen sijaan tulisi rakentaa palveluseteleitä. Halvimman valitseminen ei ole ostajankaan etu, puhumattakaan asiakkaasta.

Kärki 4: Palveluiden verkosto, tilat ja digitalisaatio. Alatavoite 4.1 Palveluiden verkosto vastaa palvelutarvetta ja henkilöstön
saatavuutta on ymmärrettävä tavoite ja kustannushyödyt ovat perusteltuja. Säästöjä haetaan luopumalla tiloista ja säästämällä vuokrakuluista. Edellä kärjessä 3 puhuttiin oman tuotannon lisäämisestä, mikä on täysin ristiriidassa tämän kärjen tavoitteiden kanssa. Oman tuotannon lisääminen voi vain lisätä tilatarvetta ja vuokrakuluja. Kärjen 4 säästötavoitteisiin pääsemiseksi monituottajuutta ja palvelusetelin käyttöä on välttämätöntä lisätä.

Kärki 6: Hankinnat, sopimukset ja logistiikka. Alatavoitteen 6.1 C-toimenpiteessä ja alatavoitteen 6.2 B-toimenpiteessä
mainitaan YTA-alueen yhteistyö ja keskittäminen. Nämä toimenpiteet eivät voi olla tavoiteltavia, vaan viimesijaisia keinoja tehdä yksittäisiä hankintoja harkitusti. Tällaiset toimenpiteet aiheuttavat sen, että lappilaiset pk-yritykset eivät pääse hankintoihin ja sopimuksiin lainkaan osapuoliksi. Tämä taas johtaa siihen, että palveluntuottajat katoavat eikä niistä ole tulevaisuudessa enää vaihtoehtoja, jolloin lähipalveluita ei voida tuottaa, huoltovarmuus kärsii ja asiakaskokemus heikentyy kilpailun puuttuessa. Kärjen 6 alle tulisi lisätä toimenpiteeksi sopimusten ja hankintojen läpikäyminen ja osiin jakaminen tarkoituksenmukaisella tavalla, huomioiden palveluiden saavutettavuus ja asiakaskokemus. Tällä toimenpiteellä mahdollistetaan palveluiden tarjoaminen paikallisesti tai tietyllä toimialalla. Keskittäminen ei ole kenenkään etu.

Sopeuttamisohjelman riskit ja niihin varautuminen.  Riskianalyysin neljäntenä kohtana ovat sidosryhmäriskit. Koska läpi ohjel-
man on vältetty yritysten mainitsemista, on vaikeaa arvioida tarkoitetaanko tässä kolmansilla osapuolilla yrityksiä. Jos näin on, on esi-
merkkinä mainittu vaatimusten sovitusti toteutumatta jääminen erittäin pieni verrattuna muihin esimerkkiriskeihin. Lisäksi näissä tapauksissa yrityksen ja hyvinvointialueen välillä on sopimus, jossa on määritelty käytännöt tällaisten riskien varalta.

Vaikutusten arviointi. Sopeuttamisohjelman vaikutusten arvioinnissa tulisi huomioida vaikutukset myös siinä, miten yhteistyötä yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa tehdään ja ollaan tekemättä. Vaikuttavuus-painopisteen alla mainitaan panostus kumppanuuteen. Ilman selkeitä kirjauksia yhteistyöstä yritysten kanssa ja monituottajuuden mahdollisuuksien tunnistamista kumppanuus tulee kärsimään. Vaikutusten arviontiin tulisi lisätä vaikutukset yritysten kanssa tehtävään yhteistyöhön ja maakunnan elinvoimaan. Asiakas- ja henkilöstökokemus on nostettu hyvinvointialuestrategian painopisteistä suoraan vaikutusten kohteeksi, mutta vaikutuksia on myös palveluntuottajien kokemukseen.

Lisätiedot

Lapin Kauppakamari, toimitusjohtaja Liisa Ansala
Lapin Yrittäjät ry, toimitusjohtaja Ella-Noora Kauppinen

Siirry sisältöön