Kannanotto: Vähäliikenteinen tie ei ole vähämerkityksinen – perusväylänpitoon on pakko panostaa

Perusväylänpidon rahoitus on putoamassa tasolle, jolla tieverkon kuntoa ei pystytä ylläpitämään ja korjausvelan kasvu kiihtyy.

Perusväyläpidon ohjelman mukaan rahoitus laskee vuosina 2027–2029 erittäin niukaksi. Väyläviraston suunnitelmassa maanteiden korjauksiin on vuonna 2027 käytettävissä 100 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuonna 2026. Rahaa riittää korjauksiin pääosin vilkasliikenteisimmille väylille ja korjausvelka kasvaa etenkin niiden ulkopuolella.     

Liikenne- ja viestintäministeriö on esittänyt vuoden 2027 budjettiin perusväylänpitoon lisärahoitusta, josta iso osa kohdistuisi tienpitoon. Lapin kauppakamari pitää välttämättömänä, että hallitus nostaa perusväylänpidon rahoitusta ja huomioi erityisesti pohjoisen harvan tieverkon.   

Tieverkon kunto näkyy suoraan yritysten arjessa. Routavauriot, urat ja painumat, huonokuntoiset päällysteet ja kapeat tieosuudet lisäävät ajoaikaa, kalustovaurioita ja kuljetuskustannuksia sekä heikentävät liikenneturvallisuutta.   

Lapissa vähäinen liikennemäärä ei tarkoita vähäistä merkitystä. Tie voi olla yrityksen, matkailukeskuksen, kaivoksen, puukuljetusten tai tuotantolaitoksen ainoa yhteys pääverkkoon. Kuljetusketjut alkavat usein alemmalta tieverkolta, ja myös merkittäviä investointeja sijoittuu sen varrelle.   

Siksi rahoituksen kohdentamisessa on liikennemäärän lisäksi huomioitava elinkeinoelämän kuljetukset ja tulevat investoinnit, vaihtoehtoisten yhteyksien puuttuminen, huoltovarmuus ja sotilaallinen liikkuvuus. Harvassa tieverkossa ainoa tie voi olla kriittinen tie, vaikka liikennettä olisi vähän.  

Perusväylänpidon rahoitus on saatava pitkäjänteisesti tasolle, jolla tieverkkoa voidaan korjata oikea-aikaisesti eikä vain paikata pahimpia vaurioita. Vuoden 2027 budjettiriihessä ensimmäinen askel on LVM:n esittämän lisärahoituksen toteuttaminen.  

Talvikunnossapito vaatii pohjoisen olosuhteisiin sopivia ratkaisuja  

Talvi ei ole Lapin teillä hiljaista aikaa. Teollisuus- ja bioenergiakuljetukset, matkailusesonki sekä lisääntynyt sotilaallinen liikenne osuvat aikaan, jolloin myös keliolosuhteet ovat vaikeimmillaan. Keskimääräinen vuotuinen liikennemäärä ei kerro kaikkea tien talviaikaisesta merkityksestä.  

Kuljetusyritykset ovat kertoneet teiden talvikuntoon liittyvistä ongelmista ja niiden vaikutuksista elinkeinoelämän kuljetuksiin, kustannuksiin, aikatauluihin ja liikenteen turvallisuuteen. Yritykset ovat nostaneet esiin myös vastuun vaikeissa keliolosuhteissa. Kun tie on avoinna, mutta erittäin vaikeasti liikennöitävä, yksittäisillä kuljettajilla on valtava vastuu päättää, voiko raskas kuljetus jatkaa matkaa niin että liikenne sujuu turvallisesti. 

Talvikunnossapidossa tarvitaan vahvaa ennakointia ja sää-, keli- ja tieolosuhdetiedon hyödyntämistä. Myös talvihoitoluokituksen tulee tunnistaa paremmin pohjoisen olosuhteet: kapea tie, jolle ei ole vaihtoehtoista reittiä ja jolla kulkee raskasta liikennettä, vaatii korkeaa hoitoluokitusta, vaikka keskimääräinen liikennemäärä olisi pieni.  

Perusväylänpidon rahoituksen tason romahtaminen vaikuttaa yritysten toimintamahdollisuuksiin ja koko Suomen talouteen sitä heikentävästi. Suomen talouskasvun käynnistymistä on tuettava mahdollistamalla turvallinen ja kestävä logistiikka koko Suomessa.