Metsähallituksen esitys uusista luonnonsuojelualueista valtion maille on Lapin kannalta merkittävä alueidenkäytön kysymys. Kyse ei ole vain metsien suojelusta, vaan siitä, miten valtion maiden käyttöä koskevia ratkaisuja valmistellaan, millä tiedolla niitä tehdään ja miten ne vaikuttavat Lapin elinkeinoihin, investointiympäristöön ja kuntien kehittämismahdollisuuksiin.
Me alueen toimijat katsomme, ettei näin merkittävää kokonaisuutta tule viedä eteenpäin nykyisessä muodossaan. Valtion maiden käyttöä koskevilla ratkaisuilla voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia Lapin tulevaan maankäyttöön, elinkeinojen toimintaedellytyksiin ja investointien ennakoitavuuteen.
Avoimen valmistelun tarve
Lapin erityispiirteenä on useiden elinkeinojen samanaikainen riippuvuus samoista maa- ja vesialueista. Luonnonsuojelu, poronhoito, matkailu, energiantuotanto, infrastruktuuri, teollisuus ja luonnonvarojen hyödyntäminen edellyttävät ennakoivaa, selkeää ja pitkäjänteistä maankäytön ohjausta. Tätä yhteensovittamista varten maakuntakaavoitus ja kuntien maankäytön suunnittelu ovat olemassa.
Erityistä huolta on noussut valmistelun avoimuudesta, kuulemisen riittävyydestä sekä siitä, olisiko valmistelussa tullut noudattaa SOVA-periaatteita vastaavaa menettelyä. Vaarana on, että eri elinkeinojen ja maankäyttömuotojen tarpeita ole arvioitu riittävän tasapuolisesti. Päätöksenteon tietopohjan on kuitenkin katettava kaikki olennaiset maankäyttömuodot ja elinkeinojen tarpeet tasapuolisesti. Samalla on jäänyt epäselväksi, mitä vaikutuksia on arvioitu ja mitä on mahdollisesti jäänyt arvioimatta.
Esityksen valmistelussa ei ole kuultu alueen kuntia, maakuntaliittoa, elinkeinoelämän järjestöjä tai yrityksiä.
Jos valtion maille muodostetaan uusia suojelualueita tai käytännössä alueiden käyttöä rajoittavia varauksia ilman riittävää maakunnallista tarkastelua, vaarana on, että alueellinen maankäytön suunnittelu sivuutetaan. Tämä kaventaisi maakunnan ja kuntien mahdollisuuksia vaikuttaa oman alueensa kehittämiseen sekä vaikuttaisi suoraan yritysten investointihalukkuuteen päätöksenteon ollessa vaikeasti ennustettavaa.
Suojelun alueellinen kohdentuminen
Lapilla on jo nykyisin merkittävä rooli Suomen luonnonsuojelun toteuttajana. Lapin metsäohjelman 2026–2030 mukaan lakiin perustuvan suojelun piirissä on 24,6 prosenttia Lapin metsä- ja kitumaasta, kun koko Suomen vastaava osuus on 10,8 prosenttia. Lisäksi suuri osa Suomen kansallispuistoista, luonnonpuistoista, Natura-alueista ja erämaa-alueista sijaitsee Lapissa. Suojelun alueellista kohdentumista arvioitaessa tulisi huomioida jo toteutunut suojelun määrä sekä sen aiheuttamat vaikutukset alueiden elinkeinojen, investointimahdollisuuksien ja maankäytön kehittämisen näkökulmasta.
EU:n biodiversiteettitavoitteiden kansallinen toteutus ei edellytä lisäsuojelun painottamista alueelle, jossa suojeluaste on jo moninkertainen maan keskiarvoon verrattuna, vaan tarkastelun tulisi perustua alueelliseen tasapuolisuuteen sekä suojelun kustannusten ja hyötyjen oikeudenmukaiseen jakautumiseen.
Metsähallituksen hallitus on esittänyt, että luonnonsuojelulain nojalla suojeltaisiin 26 452 hehtaaria metsiä yhteensä 530 kohteessa. Lisäksi 10 624 hehtaaria kriteerit täyttäviä, mutta pinta-alaltaan pieniä kohteita esitetään siirrettäväksi osaksi Metsähallituksen alue-ekologista verkostoa ja toiminnan ulkopuolelle. Suojeltavasta 26 452 hehtaarista 23 067 hehtaaria (87 %), ja alue-ekologiseen verkostoon liitettävistä 10 624 hehtaarista 7 918 hehtaarista (75 %) kohdistuisi Lappiin. Tämä tarkoittaa lisäsuojelun kohdistumista nimenomaan Lappiin.
Suojelun vaikutuksia ei tule arvioida vain muodollisen oikeudellisen aseman perusteella. Vaikka suojelua ei kuvata tiukaksi, alueen tuleva rakentaminen, infrastruktuurin kehittäminen tai muu elinkeinotoiminta voi käytännössä vaikeutua merkittävästi. Siksi päätöksenteossa on tarkasteltava suojelun tosiasiallisia vaikutuksia tuleviin maankäyttömahdollisuuksiin.
Lopuksi
Eri elinkeinojen yhteensovittamiseen tulee luoda pysyviä ja vaikuttavia rakenteita, jotka tukevat ennakoivaa päätöksentekoa ja vähentävät ristiriitoja. Maankäytön linjausten tulee olla johdonmukaisia ja pitkäjänteisiä.
Kestävä alueidenkäyttö edellyttää luonnonsuojelun, elinkeinojen ja alueellisen itsehallinnan tasapainoista yhteensovittamista. Tästä syystä esitämme, että vanhojen metsien inventointi palautetaan valmisteluun, ja valmistelussa kuullaan sidosryhmien näkemyksiä.
Lapin liitto
Maakuntajohtaja Hannu Takkula
Lapin kauppakamari
Toimitusjohtaja Liisa Ansala
Sodankylän kunta
Kunnanjohtaja Jari Rantapelkonen
Artikkelikuva: Lapin Materiaalipankki | Terhi Tuovinen